Tomi Kontion uusi runokokoelma vie lähelle toista: kuuntelemaan, katsomaan, tutkimaan ja sanomaan. Runojen kielen leikkivyys luo niiden ympärille huumoria ja vinoa valoa, mutta myös tarkkanäköisyyttä, johon vain toinen ihminen pystyy. Kontio tuntuu löytäneen uuden äänensävyn ja muodon: toisen kokemisesta voi puhua ja kirjoittaa näinkin - kirkkaasti, kovaa ja hauraasti koskettamalla. Runot puhuvat vavahduttavasti rakastamisesta, rakkaudesta, valosta, valoon tulemisesta ja sen näkemisestä. Kontio kirjoittaa läheltä ja näkee kauas.