Tutkimus pohtii, milloin viesti voidaan tulkita ironiseksi. Analysoimalla autenttisten sanomalehtitekstien erilaisia tulkintoja osoitetaan, että kielellinen tulkinta perustuu pyrkimykseen löytää viestin yhteys sosiokulttuuriseen taustaan. Jos viestissä jokin ensin oudoksuttaa, kokemus saattaa korjautua, jos outous voidaankin tulkita vihjeeksi ironiasta. Tutkimus keskustelee muiden ironista tulkintaa selittävien kieliteorioiden kanssa. Se tarjoaa niiden ongelmien ratkaisuksi realistista ironian määritelmää ja kontekstuaalista kielinäkemystä. Se sopii luettavaksi yhtä hyvin kielellisestä tulkinnasta ja pragmatiikasta kuin esimerkiksi äidinkielenopetuksesta kiinnostuneille.