Ilmavalvonta oli ilmapuolustuksemme tärkeä osa sotien aikana. Iimavalvontalottien havainnot viholliskoneista käynnistivät torjuntatoimenpiteet ja väestön suojautumisen. Heidän ansiostaan säästettiin lukuisia ihmishenkiä ja säästyttiin monilta aineellisilta vaurioilta.

Ilmavalvontalotta Maire Väyrynen, jonka vaiheista tämä kirja kertoo, teki pitkän matkan ilmavalvonnassa palvellessaan. Hän aloitti harjoittelun talvella 1942 pikkulottana Virolahden Klamilan kylän ilmavalvontatornissa ja riittävän iän saavutettuaan työskenteli ”tornijermuna” samalla ilmavalvonta-asemalla vuoden 1943 loppusyksyyn. Sen jälkeen hänen työnsä jatkui Kymin ilmavalvonta-aluekeskuksessa. Sodan loppuajan hän palveli Helsingissä huippusalaisella Raija-tutkalla.

Keitä olivat nämä nuoret ja rohkeat ilmavalvontalotat? Minkälaista oli heidän työnsä sodan ankeissa ja vaarallisissa oloissa? Mitä he ajattelivat, mistä he haaveilivat, miten he viettivät vähäisiä vapaa-aikojaan? Mm. näihin kysymyksiin etsii ”Tornijermu” vastauksia.

Kirja perustuu suurelta osin Maire Väyrysen tallettamiin aineistoihin, jotka sisältävät valokuvia, päiväkirjoja, kirjeitä ja opintomuistiinpanoja. Myös Mairen omaiset ovat antaneet arvokkaita tietoja. Kirjan lähdeaineistona on käytetty lisäksi Kansallisarkiston kokoelmia ja alan kirjallisuutta.

Kirjan kuvituksena on mustavalkoisia ja värillisiä kuvia, karttoja.