Tämän kirjan nimi "Haavoittuva nuoruus" viittaa nuoruusiän kehityksen potentiaaliin paitsi kasvun lähteenä myös nuoren itsekokemuksen ja itsetunnon haavoittajana. Samanaikaisesti tapahtuvat nuoren fyysinen kypsyminen, ruumiinkuvan radikaali muuttuminen, sekä itsenäistymisen sisäinen vaatimus, vanhemmista irtaantuminen ja ikätovereihin kiinnittyminen, aiheuttavat nuoren minäkuvan kehitykselle vaikean tehtävän. Nuori joutuu kehitystehtävässään kohtaamaan sukupolvien erot ja omankin elämänsä rajallisuuden. Aika, ja sen kuluminen astuvat aivan uudella tavalla nuoren itsekokemuksen piiriin.Kirjan kirjoittajat ovat kaikki psykoanalyytikoita. Anneli Hautala kirjoittaa ulkonäöstä ja itsetuhoisuudesta. Tekstiä elävöittävät lukuiset käytännön esimerkit. Arto Leppäsen kirjoitus on tapauspohjainen kertomus itsetuhoisuudesta ja luovuudesta, joka mahdollistaa itsetuhoisuuden käsittelyn ja lopulta siitä luopumisen. Pekka Impiö kirjoittaa monipuolisesti nuoruusikäisen masennuksesta, sekä teoreettisesti että kliinisesti. Ilpo Lahti kertoo havainnoistaan, kuinka nuoruusiän ongelmat ja ristiriidat heijastuvat aikuisen elämään. Kirja päättyy tunnetun brittiläis-amerikkalaisen psykoanalyytikon ja kirjailijan Christopher Bollasin esseeseen, jossa hän pohtii globalisaation ja tietotekniikan edistymisen vaikutuksia ihmisten vuorovaikutukseen ja kohtaamisen laatuun.