Kun omille kotinurkille suunnitellaan vaikkapa yksinäisten miesten asuntolaa, se herättää monissa pelkoa ja vastustusta. Mistä kumpuavat alueiden ja paikkojen käyttöön liittyvät häiriön ja haitan kokemukset, ennakkoluulomme tai pelkomme? Miksi lähes kaikki sosiaalisen asuntotuotannon hankkeet kohtaavat vastustusta? Hankkeet saatetaan tunnustaa hyviksi, mutta sopimattomiksi juuri meidän nurkillemme.

Myös kaatopaikkahanke, teollisuuslaitoksen päästöt tai ydinjätteiden loppusijoitus kunnan alueelle saattaa nostattaa kansanliikkeen. Huoli oman ympäristön hallinnan, omaksi koetun tilan menetyksestä uhkaa yksilön perusturvallisuutta. Teos on tuore avaus tähän arkiseen mutta samalla globaaliin ilmiöön, jota kutsutaan myös nimellä NIMBY (not in my backyard). Aihetta tarkastellaan sekä käytännön esimerkein että teoreettisen pohdinnan avulla. Paikalliset kiistat tilasta kytketään myös laajempiin kaupunkiasumisen ja -suunnittelun sekä sosiaalipolitiikan ja ympäristöpolitiikan kysymyksiin.