Kirja luo näkökulman keskusteluun taiteen modernismista. Kritiikintutkimuksena se pureutuu kotimaisen maalaustaiteen varhaisiin modernistisiin tulkintoihin. Kirja esittelee vaiheen, jolloin ajatus maalaustaiteen itseriittoisuudesta tuli hyväksytyksi. Kriitikkoja puhututtivat erityisesti Septem-ryhmän väritaide ja marraskuulaisten ekspressionismi. Taidearvosteluissa ei ollut niin voimakasta nationalistis-ideologista painotusta kuin mitä yleisesti on esitetty.