Timo Hännikäinen tarkastelee esseekokoelmassaan sivilisaatiota tulivuoren juurella. Maailmanpolitiikka näyttäytyy hänelle shakkipelinä, jossa tehdään jatkuvasti idioottimaisia siirtoja. Suomi on vajonnut takaisin tavanomaiseen puoliuneensa, josta se saattaa havahtua pommien räjähdyksiin.

Pahaa enteilevässä ilmapiirissä Hännikäinen havainnoi kollektiivista sielunelämää kitkerästi, huumorintajuisesti ja herpaantumattoman tarkkanäköisesti. Hän kirjoittaa masennuksesta, kirjojen kustantamisesta, modernista puritanismista, sensuurista, vihasta ja viehtymyksestä utopioihin. Laajan aihekirjon läpäisee selvänäköisyyden eetos, teeskenneltyjen hyveiden ja pelastusoppien päättäväinen torjunta.

Kirjan päätösessee käsittelee Ukrainan sotaa ja uutta voimapolitiikan aikakautta, joka on johtanut maailman suursodan kynnykselle. Vai käydäänkö kolmatta maailmansotaa parhaillaan, ja me vain kieltäydymme myöntämästä sitä?

Ennen ukkosta on haastavaa ja värikästä ajatusproosaa, jossa henkilökohtainen suorasukaisuus yhdistyy laveisiin kulttuurikriittisiin näkökulmiin.