"Absoluuttisen optimistin mukaan jotkin hyvät asiat osoittautuvat olevan pahoja, mutta vain näennäisesti, ja luonnon kuvat toimivat kuvan kaunistamiseksi - edellyttäen että ne ovat varsinaisia vajavaisuuksia, joiden varjot ovat samanaikaisesti sekä pysyviä että ohimeneviä mitä sopivammalla esteettisellä tavalla", kirjoittaa asiaa syvällisesti tutkinut filosofi Timo Airaksinen kirjassaan "Markiisi de Saden filosofia" vuonna 1995.

Markiisi de Sadea loukkasi Airaksisen mukaan tällainen valheellinen ajattelu ja siitä tehdyt virheelliset johtopäätökset. Sade vihaistui ajatellessaan, että minkä tahansa paheen tyydyttämiseen hän vain tähtäsi tai mihin tahansa vahingolliseen yritykseen ryhtyikin loukatakseen ihmisoikeuksia, lopputulokset olivat hyviä tällaisen ajattelutavan mukaan.
Kun Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian professori Timo Airaksinen kirjoitti englanniksi kirjan Markiisi de Saden filosofiasta, se sai paljon kiitosta ja huomiota maailmalla. Yhdysvalloissa se julkaistiin vuonna 1991 nimellä "Of Glamour, Sex and Sade, Longwood Academic" ja uutena laitoksena Englannissa vuonna 1995. Samana vuonna kirja käännettiin suomeksi.
Saden vaikutus nykyihmisen elämään ja kulttuuriin on ehkä paljon suurempi kuin ensinäkemältä uskoisimme. Tänään pelottavan ajankohtainen Markiisi de Sade (1740-1814) on merkittävin pahuutta pohtineista kirjoittaneista, joka on vaikuttanut mm. Dostojevskiin sekä Nietzscheen. Tunnetuissa teoksissaan Justine sekä Sodoman 120 päivää, Sade luo kuvan maailmasta. jossa pahuus johtaa onneen ja menestykseen. Sade suosittaa pahuutta ja luo kuvaa sankarista, yli-ihmisestä, joka kykenee ylittämään kaikki moraalin luomat esteet.