Eeva Tikka
Hienovireinen romaani hiljaisuudesta, keskushenkilönä nainen, joka viettää hiljaisuuden retriittiä luonnon keskellä retriittikeskuksessa. Hänen suhtautumisensa on epäilevää; hän ei tunne saavansa retriitistä tarvitsemaansa rauhaa. Hän tarkkailee ympärillään olevia naisia ja miettii heidän elämänkohtaloitaan. Hän itse on avioeronsa jälkeen hajalla, hämmennyksissään. Yksinäisyys, syyllisyys ja hylätyksi tulemisen tuska painavat hänen hartioitaan.

Hiljaisuuden keskellä hän alkaa muistella lapsuuttaan, äitiään joka hänen laillaan joutui jätetyksi, ja isäänsä ja tämän uutta vaimoa. Hän muistaa myös naapurin mykän, omalaatuisen ja lahjakkaan pojan, jonka kanssa hän ystävystyi ja jonka kanssa retkeili ympäristössä. Mykästä pojasta tuli hänelle tärkeä ihminen, jonka kuolema vaikutti häneen syvästi. Miksi kaikki palaa hänen mieleensä nyt näin elävästi? Mitä muisti on tallettanut, mikä on painunut unhoon? Millä tavalla muisti ylipäänsä toimii?