Pyhiinvaellus on Viron lupaavimpiin prosaisteihin kuuluvan Tiit Aleksejevin (s. 1968) ristiretkitrilogian avausosa. Teos kuvaa ensimmäisen ristiretken vaiheita vuodesta 1095 lähtien aina Antiokian valloittamiseen asti (1098). Vahvasti aseistautunut ristiretkeläisarmeija marssii Etelä-Ranskasta Konstantinopoliin, valtaa Nikaian ja Antiokian, vakaana aikomuksenaan vapauttaa Jerusalem ja Pyhä maa pakanoiden vallasta. Raymond Toulouselaisen joukoissa matkaan lähtee myös kirjan päähenkilö, josta pyhiinvaelluksen ankarissa oloissa kehittyy taitava sotamies ja taktikko, samalla kun hänen hahmoonsa yhdistyy rakastajan, kirjurin sekä näkyjä näkevän mystikon piirteitä. Historiallisen seikkailuromaanin rakenteen kautta teos luo seikkaperäisen käsityksen ensimmäisen ristiretken kulusta, sen kovasta arjesta ja hämmästyttävistä voitoista, rivimiehistä ja heitä johtavista ritareista. Vetävän kerronnan myötä Aleksejev valottaa pyhiinvaelluksen osanottajien sisäistä maailmaa tarkastellen uskonnollisia asenteita, petturuutta, rakkautta, historian väärentämistä ja monenlaista juonittelua. Tarton yliopistossa historioitsijan koulutuksen saanut ja muun muassa Pariisissa diplomaattina toiminut Aleksejev taustoitti kirjaa kymmenkunta vuotta ja tutustui tarkoin ensimmäisen ristiretken vaiheisiin. Pyhiinvaellus voitti Euroopan unionin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2010. Teos on monella tavalla merkittävä myös Viron kirjallisuuden historiassa.