1700-luvun nainen oli kolmikymppinen urasinkku

Mielikuva siitä, että entisaikoina perheet asuivat punaisissa tuvissa, naimisiin mentiin nuorena ja avioton lapsi oli synti, ei ole aivan oikea.

1600-1700-luvut tuottivat monimutkaisia uusperheitä, kun ihmiset kuolivat nuorina ja leskien uudet avioliitot toivat koteihin sinun, minun ja meidän lapsia. Taloissa saattoi pyöriä emännän ja isännän naimattomia sisaruksia, ja myös yksinhuoltajaperheet olivat yleisiä.

Talontyttäret menivät naimisiin nuorina, mutta tilattomien kohtaloksi tuli pitkä työjakso toisen palveluksessa. Tällöin lapset saatiin kolmikymppisinä, aivan kuten nykyäänkin. Naiset saattoivat seurustella vapaasti, eikä avioton lapsi välttämättä vienyt naisen mahdollisuuksia miesmarkkinoilla.

Piikojen valtakunta kertoo aikakaudesta, jolloin naiset elivät vailla pysyvää turvaa. Jos sairaus vei työkyvyn, elämä saattoi päättyä köyhyydessä. Jos kyläyhteisön tuki puuttui, ennenaikaisesti syntynyt lapsi saattoi viedä lapsenmurhakäräjille. Silti nuori nainen saattoi päättää omasta tulevaisuudestaan: jos kotona ahdisti, aina saattoi lähteä toisiin kyliin työtä ja onnea etsimään.

FT Tiina Miettinen työskentelee tutkijana Tampereen yliopistossa. Väitöskirjassaan hän käsitteli naimattomien naisten elämää 1600-1700-lukujen Hämeessä. Hän on kiinnostunut perhe- ja sukuhistoriasta Ruotsin vallan aikana.