Kaarlo ei hypi riemusta tasajalkaa, kun koulupäivän ohjelmassa on museovierailu.

Ei Kaarlolla mitään museoita vastaankaan ole, mikä tahansa vaihtelu luokkahuoneelle on tervetullut. Kaarlo pitää vanhoista esineistä, pölyisistä ja ruostuneista vempaimista ja hämäristä nurkista.

Mutta museossa esineet on nostettu valaistuihin vitriineihin ja niitä on silmänkantamattomiin. Eikä niihin saa koskea! Museoissa on myös tauluja. Ja historiaa. Ei aivan Kaarlon top-viisi listalla.

Kaarlo ei vielä tiedä, että vierailusta on tulossa kaikkea muuta kuin tavanomainen. Siitä huolehtii Kaarlon seuraan lyöttäytyvä omalaatuinen herrasmies, jolla on tyylikäs tumma puku liiveineen ja rusetteineen ja päässään kiiltelevä silinterihattu. Mutta miksi kukaan muu ei tunnu näkevän outoa opasta?