Teoksessa tarkastellaan vuosia 1809 - 1848, jotka olivat esivaihe siirryttäessä kirkollisesta kansanopetusjärjestelmästä kunnalliseen kansanopetuslaitokseen
Tutkimuksen ajanjakso on suomalaisen koulutuksen historiassa jäänyt toistaiseksi vähäiselle huomiolle. Papiston edustajat ottivat innokkaimmin kantaa kansanopetuksen uudistusehdotuksiin. Samalla paljastui selvä ero läntisen ja itäisen Suomen peruslinjassa. Turun hiippakunnan johto halusi tehostaa perinteistä perhekeskeistä opetusta uusilla tukitoimilla. Porvoon hiippakunnassa taas pyrittiin perustamaan kiertäviä pitäjänkouluja. Viipurin läänissä eli Vanhassa Suomessa tavoitteena oli kiinteän pitäjänkoululaitoksen kehittäminen. Kansanopetuksen opetustavoitteissa uskonnon rinnalle nousivat käytännön kansalaistaidot kuten kirjoitus ja laskento