Väitös biologian alalta 23.4.2010 Väittelijä FM Raisa Tiilikainen Väitösaika ja -paikka: perjantai 23.4. klo 12, sali N100, Natura-rakennus, Joensuun kampus Valikoivan metsästyksen myötä nuoret uroshirvet ovat entistä kookkaampia Valikoivan metsästyksen myötä nuoret uroshirvet ovat nykyisin suurempia sekä lihapainoltaan että sarvien kooltaan verrattuna 70-luvun alun tilanteeseen. Nuorten hirvisonnien panostus lisääntymiseen on myös kasvanut, osoittaa Raisa Tiilikaisen väitöstutkimus. Hirvipopulaation kokoa ja rakennetta on säädelty intensiivisellä metsästyksellä jo vuosikymmeniä. 1970-luvun alusta lähtien hirvenmetsästyksessä on sovellettu valikoivan metsästyksen periaatteita, jolloin hirvikannan tuottavuuden turvaamiseksi metsästys kohdistuu pääasiallisesti nuoriin yksilöihin ja uroksiin. Tiilikainen tutki väitöskirjatyössään valikoivan metsästyksen mahdollisia vaikutuksia hirven elinkiertopiirteisiin, kuten ruumiinkokoon, kasvuun ja lisääntymispanostukseen sekä hirvikannan tuottavuuteen. Tutkimuksessa vertailtiin suomalaisten saalishirvien lihapainoa ja sarvien kokoa sekä sarvityyppiä intensiivisen kannanhoidon ja valikoivan metsästyksen alkuaikoina 1970-luvulla sekä myöhemmin, 1990-luvun lopussa. Nuorilla hirvisonneilla entistä tärkeämpi rooli lisääntymisessä Tutkimus osoitti, että nuoret uroshirvet ovat entistä kookkaampia, lisäksi hankosarvet ja sekamuotoiset sarvityypit, jotka ovat yleisimpiä erityisesti nuorilla yksilöillä, ovat lisääntyneet. Nuorten hirvisonnien panostus lisääntymiseen eli sarvien koko suhteessa ruumiinkokoon on myös kasvanut. Naarashirvien koossa ei havaittu vastaavaa muutosta, mikä osaltaan viittaa sukupuolten välisten kokoerojen kasvamiseen. Tiilikainen arvioi, että nuorten urosten rooli lisääntymisessä on todennäköisesti kasvanut naarasvoittoisessa hirvipopulaatiossa, jossa urokset ovat keskimäärin melko nuoria. Lajin sisäisen kilpailun ja/tai naaraan valinnan kautta tämä voi johtaa nuorten hirvisonnien suurempaan lisääntymispanostukseen. Suomalainen hirvikanta on suhteellisen hyväkuntoinen Tutkimuksessa tarkasteltiin myös vasapainojen ja hirvikannan tuottavuuden vaihtelua suomalaisessa ja norjalaisessa hirvisaalisaineistossa 1990- ja 2000-luvuilla. Vasapainot ja kannan tuottoluvut vaihtelevat suuresti sekä alueellisesti että ajallisesti. Yleisesti ottaen suomalainen hirvikanta on suhteellisen hyväkuntoinen, erityisesti vasapainot olivat Suomessa huomattavasti Norjan vasapainoja korkeampia. Tutkimuksessa havaittiin, että naarasvasojen keskimääräisen koon ja populaation tuottavuuden välillä on positiivinen yhteys. Koska ruumiinkoko on keskeinen elinkiertopiirre, vasojen ruumiinkoko ei ole tärkeää vain yksilötasolla vaan myös populaatiotasolla. Suurista hirvivasoista kasvaa usein suuria ja hyvin lisääntyviä aikuisia, jotka muodostavat hyvätuottoisen populaation. Tulokset vahvistavat, että sekä vasapainot että kannantuottoluvut kuten kaksosprosentti, ovat hyviä indeksejä hirvikannan kunnon seuraamiseksi. Väitöskirjan tulokset korostavat pitkien aikasarjojen ja jatkuvuuden tärkeyttä populaatiotason tutkimuksissa. Raisa Tiilikainen on valmistunut filosofian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta. Hän on toiminut tutkijana Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Joensuun toimipisteessä vuodesta 2003 lähtien.
