Terttu Pihlajamaan sukukronikan II osassa astuu näyttämölle hänen sukujuuriensa 1900-luvun jälkeläisiä. Se kertoo satakuntalaisen perheen vaiheista 1900-luvun pula-aikana, sotavuosina ja maan jälleenrakentamisen alkuvuosikymmeninä.
Vuosina 1930–1950 sotien aiheuttama pelko, sairaudet, monenlainen puute ja ankara työ varjostivat 10-lapsisen pienviljelijäperheen arkea. Oli puskettava vaikka harmaan kiven läpi ja monenlaisten taistelujen kentiltä ei saanut paeta. Esi-isien ja esiäitien sekä vanhempien elämänohjeet tulivat näyttämään nousevalle polvelle oikean suunnan, kun kukin vuorollaan sulki kotiveräjän ja astui oman metsänsä linnunlauluun hakkaamaan oman elämänsä ”motteja”.
Silvolan perheen elämänvaiheet ovat omalta osaltaan sekä puhutteleva sivu 1900-luvun kasvatusperiaatteita että railakas kooste Satakunnan ikivanhan historian uusinta aikaa.