Terttu Jurvakainen käsittelee pysähdyttävästi uusimmissa runoissaan suhdettaan maailmaan, ihmisiin ja luontoon, jonka hyvinvoinnista hän kantaa huolta. Maalauksellisin ja symbolisin kielikuvin hän puhuu taiteesta, luovasta yksinäisyydestä, rakkaudesta, ihmisen ikuisesta kaipuusta sekä totuuden, hyvyyden ja kauneuden oikeutuksesta maailmassa.