Häränpaimennusrunot ovat zenbuddhalaisen harjoituksen kulkua ja päämäärää esittävien opetusrunojen sikermiä. Vanhimmat runoista jäljittyvät Song-kaudelle (960-1279). Lähes alusta asti mukaan on liitetty myös kuvat selventämään kunkin runon viestiä. Nykyään runojen ja kuvien yhteys mielletään niin itsestään selväksi, että voidaan puhua yhtä lailla häränpaimennusrunoista kuin -kuvista, kun tarkoitetaan runojen ja kuvien muodostamaa kokonaisuutta.

Pumingin kymmenen runon sarja on edelleen erityisen suosittu Kiinassa. Pumingin elämästä ei tiedetä mitään, ei edes sitä, koska hän eli. Ensimmäinen nykypäivään säilynyt painos Pumingin runoista on vuodelta 1609. Kuvien tekijästä ei ole säilynyt tietoa. Voimme vain arvailla, oliko Puming myös kuvien takana.

Zentarinat sisältävät zenille ominaisia paradokseja ja myös eräänlaisia selittämättömiä katkoksia tarinan virrassa. Katkokset ja paradoksit ovat zenin keinoja saada lukija hämilleen ja houkutella tätä katsomaan tarinaa tarkemmin. Parhaimmillaan tällainen kertomuksena epälooginen tai aukkoisa zentarina voi toimia avaavana kokemuksena, eräänlaisena initiaationa lukijalle, jota kiinnostaa mielen ja tietoisuuden syvyys ja laajuus. Parhaimmillaan se herättää lukijassa valaistumiskokemuksen.

Suomentanut Tero Tähtinen. Esipuhe Mitra Virtaperko.