Novellikokoelma. Ylikonstaapeli Tauno Kähtävä koetti saada vuoron loppumaan Lovetun poliisipiirin päivystyshuoneessa. Onpa kuuma, ajatteli Kähtävä. Paita liimautui ihoon ja hikiläiskät levisivät. Poliisipäällikkö ei ollut antanut hankkia ilmastointilaitetta, vaikka kuumuutta oli jatkunut jo viikkotolkulla. Ei ole määrärahoja. Kähtävä oli ostanut omilla rahoillaan halpahallista tuulettimen ja asentanut sen kattoon. Whop, whop, whop se vatkasi ilmaa, joka oli paksua kuin kiisseli. Kähtävä tosin piti enemmän vispipuurosta, joskin siinä oli haittansa, ja kallisti kankkuaan. Syöksyvirtaus iski takaisin tuolin vahakiiltäväksi kuluneesta kankaasta. Samanaikaisesti ovea tempoi kaunis nainen, mutta mihin hän tarvitsi puuhkaa tällaisella helteellä?