Uskomaton tarina työläiskaupungin nuorista miehistä valtakunnan pop-jumalina.

Pori on tavallinen, harmaa työläiskaupunki, mutta 1980-luvun puolivälissä se säkenöi hetken verran. Ensin Yön Varietee-debyytistä tuli valtava menestys yli 50 000 kappaleen myynneillä ja heti perään saapui Dingo, jonka Kerjäläisten valtakunta myi vielä monin verroin enemmän.

Dingo nostatti valtavan hysterian, minne sitten menikin. Kun yhtye saapui Marokosta Kerjäläisten valtakunnan kansikuvauksista, oli lentokentällä vastassa tuhansia kirkuvia tyttöjä. Lappeenrannassa heidän keikka-autonsa alle viritettiin pommi. Yhtyeen kotikaupungissa järjestettiin kiertoajeluita, jotka pysähtyivät Dingon soittajien kotipihoilla.

Yön ja Dingon ansiosta 1980-luvun puolivälin Porista kiinnitettiin kaikki bändit, joiden soittajilla oli tukka pystyssä ja jotka pukeutuivat tarpeeksi värikkäästi. Pari vuotta myöhemmin jäljellä oli vain yksinäisiä tuulessa kieppuvia sifonkihuiveja ja tarinoita siitä, mitä olisi voinut tapahtua.

Tukka pystyssä katuja astelen -kirjassa puheenvuoron saavat niin kymmenet porilaisissa rock-yhtyeissä soittaneet muusikot Neumannista Olli Lindholmiin kuin muuten Porirockia läheltä katsoneet ihmiset - roudarit, managerit, levy-yhtiöväki, studioammattilaiset ja toimittajat.

Heidän muistoistaan muodostuu kummallinen tarina, josta monet eivät ole vieläkään päässeet irti.

Tero Alanko on pitkän linjan musiikkitoimittaja, joka työskennellyt mm. Soundi-lehdessä.