"Olen saanut soittaa uusien juuri sävellettyjen teosten ensiesityksiä, joiden parissa ennen kokemattomat ja ennalta arvaamattomat elämykset ovat tulleet tutuiksi – nyt jotain samanlaista tapahtui näiden lähes kolmesataa vuotta sitten julkaistujen teosten kanssa.

Esitin fantasiat ensi kertaa vuonna 2017, mikä olikin silloin ajankohtaista, koska oli kulunut 250 vuotta Telemannin kuolemasta. Telemann kirjoittaa gamballe varmasti, hän todella tuntee soittimen – teoksia soittaessa vaikuttaa siltä, että säveltäjä saattaa paikoitellen leikkiä hihitellen tai toisaalla kertoa tunteellisia tarinoita gamballa. Hän viljelee myös erilaisia sävellystyyppejä ja karakteereja loputtomasti. Kaikki kokoelman 12 fantasiaa, joista tähän on valittu yhdeksän, ovat omanlaisiaan, ne eivät toista toisiaan. Telemannin jokainen gambafantasia koostuu kolmesta tai neljästä sonaatin tyyliin nimetystä osasta, minkä johdosta ne tuntuvat osiensa puolesta muistuttavan italialaista sonaattia, vaikka kokoelmaa on improvisoivan otteen vuoksi vaikea lokeroida minkään sävellystyypin mukaan: fantasiassa on mukana myös ripaus fantasiaa.

Gambafantasiat kuuluvat samaan kategoriaan Telemannin huilu- ja viulufantasioiden kanssa. Fantasiat gamballe on painettu vuonna 1735 kuten myös viulufantasiat – huilufantasiat sen sijaan painettiin jo vuosina 1732–3. Telemannin gambafantasiat ovat merkittäviä teoksia soitti- men ohjelmistossa, ne täydentävät hienosti saksalaista ohjelmistoa, jonka tunnetuimpia ja edelleen esitetyimpiä teoksia ovat Johann Se- bastian Bachin sonaatit gamballe ja obbligato-cembalolle. Kronologi- sesti tarkasteltuna nämä Bachin sonaatit on taas viimeisimmän tiedon mukaan sävelletty 1730-luvun lopulla tai seuraavan vuosikymmenen alussa, vain jokunen vuosi Telemannin fantasioiden jälkeen.

Jo pitkään on tiedetty Telemannin teosluetteloon kuuluvasta fantasiakokoelmasta viola da gamballe. Kokoelman luultiin olevan kadoksissa pysyvästi, kunnes vuoden 2015 lopulla löytyi yksi säilynyt kappale yksityisessä Ledenburgin linnan kirjastossa Osnabruckissa Pohjois-Saksassa. Samasta paikasta löytyi onnekkaasti muitakin kadonneiksi luultuja sävellyksiä gamballe, kuten useita Carl Friedrich Abelin sonaatteja.

Taival näiden teosten kanssa on ollut jännittävä ja erilainen, koska teokset olivat todellakin uusia, enkä ollut kuullut niitä konserteissa tai levyillä. Fantasioita soittaessa sain assosiaatioita joistakin saman aika- kauden tunnetuista teoksista, mitkä tuskin ovat olleet vahinkoja, vaan epäilemättä säveltäjän tarkoituksellisia kohteliaisuuksia läheisille kollegoille tai perhetuttaville. Kaikki nämä antavat fantasioiden soittajalle ainoalaatuisen yhteyden teosten aikaan ja paikkaan." - Markus Kuikka 2021