Useiden tutkimusten mukaan köyhyys lisääntyy kehittyvissä maissa, erityisesti Etelä-Aasiassa, jossa asuu noin 40 % koko maailman köyhistä. Erityisesti Nepalissa ongelma on polttava. Tätä ongelmaa yrittävät poistaa monet valtiot, yritykset ja kansalaisjärjestöt.

Tässä tutkimuksessa keskitytään kansalaisjärjestöjen rooliin köyhyyden poistamispyrkimyksissä. Se on ensimmäisiä tutkimuksia, joissa kysymystä analysoidaan mikrotasolla, kyläyhteisöissä. Tutkimus keskittyy erityisesti siihen, ovatko juuri kansalaisjärjestöt ja niiden toimintapolitiikat tehokkaita köyhyyden eliminoimisessa.

Tutkimuksessa oli mukana kaksi huomattavaa kansainvälistä kansalaisjärjestöä, joiden toimintaa analysoitiin Markhun ja Hekulin kylissä Nepalissa. Useiden toisiaan täydentävien kvalitatiivisten menetelmien avulla rakennettiin kokonaiskuvaa kansalaisjärjestöjen roolista kohdekylissä. Aineistoa täydennettiin kyselyn avulla. Lisäksi haastateltiin kehitysasioista vastaavia valtion virkamiehiä.

Tutkimustulokset tuottavat kansalaisjärjestöjen roolista moniaineksisen kuvan. Niiden merkitys puhtaasti taloudellisessa mielessä on marginaalinen. Sen sijaan niiden rooli tiedostamisen ja muutoksen mahdollisuuden ymmärtämisessä on huomattava. Kansalaisjärjestöt pystyvät myös toimimaan muutosagentteina. Erityisesti ne ovat onnistuneet naisten roolin muutosmahdollisuuksien osalta.

Kansalaisjärjestöjen toiminnan tulosten kestävyyttä haittaavat eräät ongelmat. Ne yrittävät "tavoittaa kaiken" kylätoiminnassa, mutta eivät aina osaa löytää todellisia taloudellisen kehityksen muutosmahdollisuuksia. Kansalaisjärjestöt kykenevät luomaan positiivisia asenteita säästämiseen, kehitysmahdollisuuksiin jne., mutta eivät välttämättä kykene organisoimaan kestävän kehityksen institutionaalisia edellytyksiä.

Yleisesti voidaan tutkimustulosten perusteella arvioida, että kansalaisjärjestöt ovat tehokkaimmillaan ruohonjuuritason ajattelutapojen ja asenteiden herättelyssä. Niiden oma toimintakapasiteetti kuitenkin kaipaisi huomattavaa kehittämistä.