Näkyvä pimeys sisältää kymmenen esseetä taiteesta, filosofiasta ja politiikasta.

Kaikki kolme näkökulmaa limittyvät teksteissä, sillä Teemu Mäki pitää taidetta filosofian ja politiikan kokonaisvaltaisimpana muotona - kriittisenä ajatteluna, jossa pohdiskelu jatkuu myös sanojen tuolle puolen.

Kirja alkaa esseellä Olemme murhaajia, jossa Mäki pyrkii lähestymään väkivallan ja kuolevaisuuden teemoja mahdollisimman monelta eri suunnalta filosofian, politiikan ja taiteen näkökulmasta. Muissa esseissä hän etenee näistä teemoista yllättävästi moniin eri suuntiin - yhdessä esseessä hän pohtii sosialismin mahdollisuuksia globalisaation kurimuksessa, toisessa miettii taiteen ja terapian välistä eroa ja kolmannessa löytää yhtymäkohtia länsiafrikkalaisen voodoo-kulttuurin ja länsimaisen nykytaiteen ja arvorelativismin väliltä. Esseitä sitoo yhteen Mäen näkemys arvoista kulttuurin ja yksilöiden luomuksina, näkökulmasidonnaisina fiktioina. Tästä seuraavan pysyvän moraalisen epävarmuuden vuoksi hän antaa taiteelle tehtäväksi sekä olemassa olevien arvojen kriittisen tutkailun että uusien arvojen luomisen. Mäki pohtii myös taiteen määritelmää, roolia sekä taiteen kokemista ja kontekstia niin taiteilijan kuin katsojankin näkökulmasta. Kiinnostavat ja tarkkaan tutkitut teosesimerkit sekä taiteellisen työskentelyprosessin yksityiskohtainen kuvailu avaavat monipuolisesti muun muassa maalaustaiteen, grafiikan, valokuvan, videotaiteen, esitystaiteen, musiikin ja jopa runouden erityispiirteitä. Kirja pyrkii yhtäältä lisäämään taiteen omaa tietoa - tietoa siitä miten taidetta tehdään, tulkitaan, nautitaan ja mitkä ovat taiteilijan tarkoitukset - ja toisaalta luomaan taiteen avulla tietoa maailmasta ja ihmisestä.