Filosofisen antropologian edustajat kuten Feuerbach, Buber, Heidegger tai Sartre ovat kuvanneet ihmisen asemaa toisten rinnalla elävinä, olemisessaan heihin tavalla tai toisella suhteutuvina olentoina. Tämän perusasetelman tutkimusta on kutsuttu vakiintuneen ilmaisun mukaan ontologiaksi. Toisaalta asiaa tutkineilta on jäänyt huomiotta se merkitys, mikä kasvatuksella on aiheen kannalta. Toisten kohtaaminen tulee mahdolliseksi vasta siinä, missä on ensin tullut kohdatuksi jo omassa lapsuudessaan. Työhön sisältyvien tutkielmien tarkoituksena on hahmotella ontologiaa, joka ottaa huomioon myös kasvatuksn merkityksen olemassaolon perustana.