Fenomenologis-antropologisen etiikan perusta muodostuu ei sääntöjen, määräysten tai rangaistusten, vaan inhimillisen elämän ja erityisesti ihmisyyden merkittävyyden varaan. Vaikka elämällä ei olekaan esimerkiksi kristinuskon esittämää tai vastaavaa tarkoitusta, ei tämä toisaalta merkitse sitä, että asiat olisivat samantekeviä. Tunne ei ole väitelause vaan tosiasia, joka sisältää oman merkityksensä. Kirja sis. esseet: Marxismi ja psykoanalyysi, Syyntakeetomuuden periaate, Etiikan fragmentteja