Filosofisen antropologian esseekokoelma kiertyy ensisijaisesti etiikan teeman alle. Uskonnon ja suurten poliittisten aatteiden hiipuminen on johtanut tilanteeseen, josssa maailma koetaan tarkoituksettomaksi ja merkityksettömäksi. Tämä on kuitenkin väärinkäsitys. Tunne ei ole propositio, joka pitäisi yrittää verifioida suhteessa johonkin itsensä ulkopuoliseen kohteeseen, vaan itse oman arvonsa kantaja. Esseisen aiheina: Sartren vapauskäsitys, sosiaalipatologia, pahuus ja etiikan fenomenologinen perusta.