Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata yhden terveyskeskuksen alueella, millaiset tekijät ovat yhteydessä esikoulu- ja alakouluikäisten lasten nousujohteiseen painonkehitykseen; kuvata ja arvioida miten koko perheen elintapamuutokseen tähtäävä pienryhmäryhmämuotoinen ravitsemus- ja liikuntainterventio tukee esikoulu- ja alakouluikäisten lasten ylipainon ja lihavuuden ehkäisyä 12 kuukauden pituisen ajanjakson aikana; kuvata ja arvioida mitkä tekijät ennakoivat esikoulu- ja alakouluikäisten lasten ylipainon ja lihavuuden ehkäisyä sekä mitkä tekijät vaikuttavat tutkimukseen osallistumatta jättämiseen ja sen keskeyttämiseen.
Tutkimusmenetelmänä oli kvasikokeellinen interventiotutkimus. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat ne tutkimusalueella asuvat esikoulu- ja alakouluikäiset eli vuosina 1995-2001 syntyneet lapset, joiden pituuden ja painon suhde oli ollut tarkasteluhetkenä eli keväällä 2007 tai sitä edeltävän vuoden aikana nousujohteinen tai joiden pituuspainoprosentti oli ollut kyseisenä tarkasteluhetkenä tai sitä edeltävänä vuotena +10-40 % (alle kouluikäisillä +10-20 % ja kouluikäisillä +20-40 %) (n = 472) sekä heidän vanhempansa. Tutkimuksen lähtötilanteeseen osallistui 210 lasta ja heidän 257 vanhempaansa (n = 467), minkä jälkeen tutkimukseen osallistuneet lapset satunnaistettiin tilastollisesti interventio- ja verrokkiryhmään sukupuolen, syntymävuoden ja pituuspainoprosentin suhteen. Tutkimuksen aineistonkeruu muodostui vielä kahdesta seurantatilanteesta, jotka olivat 6 kuukauden seuranta, johon osallistui 169 lasta ja heidän 198 vanhempaansa (n = 367) sekä 12 kuukauden seuranta, johon osallistui 159 lasta ja heidän 179 vanhempaansa (n = 338). Aineisto käsiteltiin tilastollisesti SPSS 14.0 ja SPSS 16.0 -ohjelmilla. Kysely- ja mittariaineistot analysoitiin käyttämällä epäparametrisia analyysejä kahden ryhmän toistomittauksissa sekä logistista regressioanalyysiä.
Nousujohteisen painonkehityksen omaavien ja ylipainoisten lasten vanhemmilla oli kohtalaiset perustiedot ravitsemuksesta ja pääosin hyvät perustiedot liikunnasta. Merkittäviä tiedollisia puutteita ei ilmennyt. Lasten ja heidän vanhempiensa ravitsemus ei toteutunut ravitsemussuositusten mukaisesti vaan heidän ravitsemustottumuksensa olivat keskimäärin tyydyttävät. Lasten liikunta-aktiivisuus oli kahtiajakautunutta. Nousujohteisen painonkehityksen omaavat ja ylipainoiset lapset arvioivat oman terveyteen liittyvän elämänlaadun kokonaisuuden keskimäärin erittäin hyväksi. Noin puolet lapsista arvioi kuitenkin jonkinasteista tyytymättömyyttä omaan painoon, pituuteen ja ulkonäköön liittyen. Vanhempien arviot lastensa painosta eivät vastanneet mittaustuloksia. Tästä huolimatta heidän kokemuksensa omasta ylipainoisuudestaan ja lihavuudestaan olivat paikkansa pitäviä. Vanhempien koulutustaso oli yhteydessä lasten ja vanhempien ravitsemustottumuksiin. Tutkimuksessa toteutettuun interventioon osallistuttiin melko aktiivisesti. Pienryhmissä tapahtuvaan ohjattuun liikuntaryhmätoimintaan osallistuttiin aktiivisemmin kuin pienryhmissä tapahtuvaan ravitsemus- ja liikuntaohjaukseen.
Intervention avulla pystyttiin aikaansaamaan positiivisia muutoksia 12 kuukauden seuranta-aikana lasten ja vanhempien ravitsemustottumuksissa ja 12 kuukauden seuranta-aikana myös lasten pituuspainoprosentti saatiin laskusuuntaan, mikä tukee ylipainon ja lihavuuden ehkäisyä. Logistisen regressioanalyysin mukaan ylipainon ja lihavuuden ehkäisyn onnistumista ennakoiva tekijä on vanhempien ravitsemustietouden parantuminen. Ylipainon ja lihavuuden ehkäisyssä epäonnistumista ennakoiva tekijä on puolestaan vanhempien arvio lasten ruokavalion muuttumisesta epäterveellisemmäksi. Liikunnallisesti passiiviset lapset hyötyvät selvästi enemmän interventiosta kuin liikunnallisesti aktiiviset lapset. Yleisin syy tutkimukseen osallistumatta jättämiseen oli vanhempiin liittyvät syyt. Nousujohteisen painonkehityksen omaavista ja ylipainoisista lapsista pojat ja heidän vanhempansa olivat alttiimpia keskeyttämään tutkimuksen.
