Taru Mäntysen yli 40-vuotinen ura on omaleimainen sekoitus julkisia teoksia ja omaehtoista taiteellista työskentelyä. Hän on luonut julkisiin teoksiin tunnistettavan tyylilajin toisaalta pelkistämällä ihmishahmoja, toisaalta tuomalla realistisiin aiheisiin abstrakteja elementtejä.

Mäntysen päämateriaali on pronssi ja hän on galleria- ja museonäyttelyissään keskittynyt käsittelemään eläimen ja ihmisen yhteyttä. Kirjan artikkeleissa Mäntysen taidetta pohtivat professori Anto Leikola, taidehistorioitsija Maaria Salo ja kuraattori Veikko Halmetoja.

Kirjan upeissa kuvissa veistosten yksityiskohdat erottuvat tarkasti: pronssi näyttää ja miltei tuntuu pronssilta.