Merkkivuosi 1809, Suomen siirtyminen Ruotsin alaisuudesta osaksi Venäjän keisarikuntaa, kirvoitti kokonaisen tunteiden, mielipiteiden ja epäluulojen ryöpyn Suomen asukkaiden mielissä. Tavallinen kansa oli yleensä kauhuissaan peläten maaorjuutta ja venäläisiä väenottoja, kun taas ylemmät säädyt suhtautuivat muutokseen tyynemmin toivoen uuden aseman merkitsevän pitkäaikaista rauhaa ja hyvinvointia Ruotsin aikana koettujen alituisten sotien vastapainoksi. Silti mielipiteet menivät eliitinkin parissa ristiin.

Kansan ja yläluokan välillä vaikutti papisto, jonka asenteisiin esivalta – ensin ruotsalainen, sitten venäläinen – kiinnitti erityistä huomiota. Papeillahan oli rahvaan silmissä luontaista arvovaltaa, ja heidän sanoihinsa oli totuttu luottamaan vaikeina aikoina. Mitä he sanoivat saarnastuoleistaan tai pitäjänkokouksissa oli usein tärkeintä informaatiota, mitä ihmiset voivat saada. Porvoon hiippakunnassa mielipiteisiin vaikutti kokonainen pappisklaani, tuomiorovasti Magnus Jacob Alopaeus poikineen ja sukuineen. Heidän kannanottojaan kuultiin sekä kirkossa että Porvoon lukion ylemmässä oppisalissa, jossa suvun eri jäsenet pitivät komeita merkkipäiväpuheita.

Tohtori Kari Tarkiainen on käynyt läpi Alopaeusten paperit – kirjeenvaihdon, saarnat, juhlapuheet, päiväkirjat ja jopa almanakkamuistiinpanot – valtakunnan vaihdoksen näkökulmasta. Hänen toimittamansa teos valaiseekin vuosien 1808–1809 murrosta esivaiheineen yhden perheen ja suvun kannalta. Dokumentit on käännetty suomeksi ja varustettu johdannolla ja kommentaareilla.