Nykyajan ihmiselle joulu on kuin monipuolinen tavaratalo. On varaa valita. Osa meistä jatkaa menneiden sukupolvien perinteitä, osa etsii all-inclusive-tyyppistä neutraalia tapaa viettää muutama vapaapäivä kaikilla mausteilla. Suurimmalle osalle meistä joulu on odotettu aika vuodesta.
Joulun odotukseen ja vuoden loppumiseen liittyy monia sanontoja ja perinteitä. Toivotamme toisillemme ”Hyvää Joulua” mutta miksi ”Onnellista Uutta Vuotta?” Entä mitä yhteistä on pipareilla ja villasukilla? Ja miksi ei saanut murustaa leipää lattialle? Joulun perusluonne ja -sanoma on tuttu, mutta monen muun jouluun kuuluvan asian alkuperä on unohtunut.
Kirja kertoo meille jokaiselle tuttujen joulun tunnusmerkkien tarinoita ja avaa kulttuurihistorian näkökulmasta oven perinteiden taustoihin ja symboleihin. On yllättävää, miten moni tuttu sanonta löytää juurensa vuosisatojen takaa. Mukana on myös sellaisia entisaikojen tärkeitä tapoja, jotka ovat hävinneet nykypäivän joulunvietosta kuten leipäkeko, oljet lattialla ja lahjapakettien omatekoiset runot. Teos pohjautuu laajaan lehdistömateriaaliin ja aihepiiriä käsittelevään monialaiseen kirjallisuuteen. Runsas kuvamateriaali on kerätty sekä eri julkishallinnon kuva-arkistoista että kuvaamalla yksityishenkilöiden jouluaarteita.
Tarja Tuulikki Laaksonen on FT, kulttuurihistorioitsija, antikvaaristen arvojen asiantuntija ja freelance-kirjoittaja. Hän on väitellyt kulttuurihistoriallisten kohteiden arvoista ja erikoistunut historiallisiin sisustuksiin tapakulttuurin ja ao. aikakauden olosuhteiden näkökulmasta. Hän on lukuisissa artikkeleissaan käsitellyt kulttuurihistorian pohjalta meille tuttujen esineiden taustoja, kirjoittanut metsästykseen liittyvän aineiston historiasta (Metsästys Suomessa. Aarteita keräilijöiden kokoelmista. SKS 2013) ja perehtynyt Turun joulurauhan historiaan (Joulurauha Suomen Turusta. Kuninkaanrauhasta ekumeeniseen rauhanvetoomukseen. Otava 2015).