Suomenkielisestä Jyväskylän lyseosta valmistui vuonna 1875 kolmetoista lukion käynyttä nuorukaista. Yksi heistä oli Johan Samuel Widbom (1856-1918), joka suomensi nimensä Pajulaksi.
Hän oli opiskeluaikoinaan kiihkeä fennomaani ja ensimmäinen teologian tohtori, joka julkaisi väitöskirjansa suomen kielellä. Teos tarkastelee satulasepän pojasta filosofian maisteriksi sekä teologian tohtoriksi ponnistanutta Pajulaa ja hänen aikakautensa jyrkkiä aatteita. Pajula oli opettaja ja pappi, joka toimi Hämeenlinnan lyseon uskonnonopettajana, historiantutkijana ja Iitin kirkkoherrana. Tutkimus selvittää Pajulan aatemaailmaa, jonka yksi osa oli saksalaisperäinen antisemitismi, ja esittelee hänen yliopistouransa aiemmin tuntemattomat vaiheet. 1800-luvun lopulla suomalaiset raamattufundamentalistit torjuivat Pajulan Helsingin yliopistosta. Pajula murhattiin Iitissä vappupäivänä 1918.