Liisa Antintyttären (s. 1866) suku oli jo kuuden sukupolven ajan viljellyt maata Anjalan kartanon Iso-Järvenhaltian torpassa Junkkarin kylällä. Liisa ei kuitenkaan halua jäädä perinteisiin naisten töihin ja avioitua naapurin Matin kanssa, vaan hakeutuu opiskelemaan. Ensimmäisestä työpaikasta Anjalan pappilasta tie jatkuu konttoristiksi Norjan sahalle.

Rohkea torpparintytär opettelee ruotsin kielen, oppii kirjanpitoa ja kiinnostuu suomenmielisyydestä, fennomaniasta. Kunnianhimoisen maalaistytön ura etenee, kun Mathilda Wrede suosittelee häntä Anjalan Ummeljoelle perustetun puuhiomon ja pahvitehtaan konttoriin. Kirja päättyy kesään 1889, jolloin Liisa tapaa työpaikalla tulevan miehensä Karl Oskar Örlingin.

Kirja on vanhojen dokumenttien ja paikallishistorian tutkimuksen avulla taidokkaasti punottu tarina emansipoituneesta maalaistytöstä, joka hyvien suhteiden avulla pääsee toteuttamaan kutsumastaan ja näkemään maailmaa. Kirjassa on kiinnostavaa ajankuvaa Anjalasta ja uudesta Kotkan kaupungista.