Voiko perusoikeuksien toteutumista yksityisellä turvallisuusalalla valvoa?
Tarja Hautamäki on tutkinut julkis- ja yksityisoikeuden alaan kuuluvassa väitöskirjassaan yksityisen turvallisuusalan valvontaa. Aihe on erittäin ajankohtainen, sillä yksityiset turvallisuusalan yritykset täydentävät yhä useammin poliisiviranomaisen julkisia turvallisuuspalveluja. Julkisen hallinnon rakenteiden ja lainsäädännön uudistukset sekä yksityistäminen ovat jopa hämärtäneet julkisen ja yksityisen palvelun rajoja.
Perustuslaki velvoittaa julkista valtaa valvomaan, että perusoikeudet toteutuvat julkisessa toiminnassa. Väitöstutkimuksen mukaan julkisen vallan valvontakeinojen sääntely on pääosin riittävää.
– Julkisen vallan käyttöä sisältävien tehtävien antaminen yksityisen hoidettavaksi saattaa kuitenkin rajoittaa valvonnan mahdollisuuksia, sanoo Tarja Hautamäki. Oikeusasiamiehellä ei esimerkiksi ole toimivaltaa arvioida yksityisiä turvallisuuspalveluja koskevien toimeksiantosopimusten lainmukaisuutta.
Yksityinen turvallisuusala on koko Euroopan unionin alueella voimakkaasti kasvava liiketoiminnan muoto. Suomessa alan liikevaihto ohitti poliisin määrärahat vuonna 2000 ja on kasvanut sen jälkeen noin 5–10 prosentin vuosivauhdilla ja muutamaa poikkeusvuotta lukuun ottamatta 1–4 prosenttia nopeammin kuin bruttokansantuote.
Tutkimuksessa yksityinen turvallisuusala on rajattu turvallisuusalan elinkeinolupaa vaativaan vartioimis-, järjestyksenvalvonta-, turvatarkastus- ja turvasuojaustoimintaan sekä vapaaehtoistyönä hoidettuun järjestyksenvalvontaan.
Perustuslaki edellyttää julkisen vallan käytön valvontaa
Perustuslain 124 §:n mukaan on mahdollista lain nojalla antaa julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä yksityiselle, mutta merkittävää julkista valtaa ei kuitenkaan saa käyttää muu kuin viranomainen. Eräitä julkisen vallan käyttöä sisältäviä turvallisuusalan tehtäviä voidaan lain yksityisistä turvallisuuspalveluista nojalla antaa yksityisten turvallisuuspalvelujen toimijoille.
Koska perustuslain 2 § velvoittaa noudattamaan lakia kaikessa julkisessa toiminnassa, siitä on johdettavissa velvollisuus valvoa, että niin myös tapahtuu. Perustuslain 22 § määrää valvontavelvollisuuden julkiselle vallalle ja kohdistaa valvonnan erityisesti perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen. Yksityistä turvallisuusalaa valvoo julkisen vallan edustajana muun muassa poliisi.
Laissa sallitaan yksityisen turvallisuusalan toimijoille tietyin rajoituksin esimerkiksi henkilön kiinni ottaminen, säilössäpito ja henkilön hallussa olevan omaisuuden tarkastaminen. Kun yksityinen käyttää työssään tällaista yksilön vapausoikeuksiin ja omaisuudensuojaan kohdistuvaa julkista valtaa, häntä velvoittavat samat vaatimukset kuin viranomaista. Perusoikeudet, oikeusturva ja hyvän hallinnon vaatimukset eivät saa vaarantua.
Yksityisen toimijan julkisen vallan käytössä on kyse alun perin valtion viranomaiselle kuuluvan toimivallan yksityistämisestä lain nojalla. Sitä koskevassa valvonnassa on varmistuttava, että tehtäviä hoidetaan oikeusvaltioon kuuluvien hallinnon lainalaisuus ja kansalaisen suojelu -tavoitteiden mukaisesti. Tärkeintä valvonnassa on huomata, milloin tehtävien yksityistäminen ja hoitaminen ylittävät oikeudelliset rajat ja uhkaavat perusoikeuksien, oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimusten toteutumista.
Yksityistäminen voi rajoittaa valvonnan mahdollisuuksia
Kun turvallisuuspalvelu hankitaan toimeksiantosopimuksella ja osapuolet ovat yksityisiä kuten esimerkiksi kauppakeskus ja turvallisuusalan elinkeinonharjoittaja, toiminnan valvonta siirtyy osittain julkisen vallan ulottumattomiin. Sopimusta koskevat riita-asiat kuuluvat yksityisoikeudellisten oikeussuoja- ja kuluttajansuojakeinojen piiriin. Silloin ratkaistaan jommankumman osapuolen aloitteesta vain sopimuksen noudattamiseen liittyviä kysymyksiä eikä tarkastella toiminnan lainmukaisuutta yleensä.
– Lainsäädännöllä tulee huolehtia, että perusoikeuksien, oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimusten toteutumiseen vaikuttavat seikat yksityisen turvallisuusalan toiminnassa pysyvät julkisen vallan valvonnan piirissä, toteaa Hautamäki tutkimuksen lopuksi.
Hautamäen mukaan tämän varmistamiseksi tulisi vielä tarkemmin paneutua kolmeen kysymyskokonaisuuteen: 1) sääntelyn puutteista tai kokonaan puuttumisesta johtuvien valvonnan aukkojen paikkaaminen yhdenvertaisuuden edistämiseksi, 2) oikeusturvan parantaminen monipuolistamalla valvontakeinoja ja laajentamalla niiden käyttömahdollisuuksia sekä 3) edellytysten luominen yksityisen turvallisuusalan itsesääntelylle.