Vapaaherra Carl Gustaf Emil Mannerheim (4.6.1867 – 27.1.1951) ei ollut jokaiselle suomalaiselle kansallissankari. Sanomalehtimies Eljas Erkolle ”Mannerheim oli täysi ryssä”, joka ei ”koskaan siitä taudista parantunutkaan”. Syksyllä 2013 lähetetyssä valtakunnallisessa tv-ohjelmassa sotiemme maineikas ylipäällikkö joutui sensaatiohakuisen syyteryöpyn kohteeksi väitetyistä jatkosodan aikaisista virheistä. Eräiltä tarkkailijoilta näyttääkin jääneen oivaltamatta Mannerheimin ratkaiseva panos sodan lopputuloksen kannalta. Neuvostoliiton intressit ja turvallisuuden huomioon ottavana ajattelijana Suomen marsalkkaa on kiittäminen siitä että maa säilytti itsenäisyyteensä ja saattoi sodan jälkeen kehittyä pohjoismaiseksi demokraattiseksi oikeusvaltioksi. Ulkopolitiikan ytimeksi muotoutui puolueettomuuspolitiikka, jonka sisältönä oli pysyttäytyminen suurvaltojen välisten eturistiriitojen ulkopuolella ja hyvien suhteiden ylläpitäminen kaikkien ulkovaltojen kanssa.

Tapio Kuosman teoksessa selvitetään Mannerheimin elämää ja toimintaa kirjallisten lähteiden avulla ottaen erityisesti huomioon kansallissankarimme omat kirjoitukset samoin kuin hänen salaista asiamiesverkkoaan valaisevat tiedot. Kirjan lukeminen saattaa muuttaa käsityksiä niin Mannerheimista kuin toisesta maailmansodastakin.