Tapio Kaitaharju on Suomen tunnetuimpia selvänäkijöitä. Teoksessa kerrotaan Tapio Kaitaharjun nuoruusvuosista 1920- ja 1930-luvun Haminassa ja Kotkassa sekä vapaaehtoisena jatkosotaan lähdöstä ja tapahtumista sodan aikana. Leipätyöhön hakeutuminen sodan jälkeen on oma tarinansa. Hauska sattuma on myös se, että viimeisen teoksen julkaisu sattuu vuoteen, jolloin Tapio olisi täyttänyt 100 vuotta!

Tapio Kaitaharjun kuollessa tammikuussa 2004 häneltä jäi kaksi julkaisematonta käsikirjoitusta, jotka molemmat ovat luonteeltaan päiväkirjoja, muistiinpanoja tai muistelmia: Näkijän päiväkirjasta ja Muistelmani. Tämä toinen on enemmänkin muistelmateos, joka kertoo elämästä ja tapahtumista nuoruudesta alkaen.