Kirja kertoo Hyrsylän mutkassa eläneen Löllön suvun vaiheista metsien ja soiden eristämällä Karjalan kolkalla.

Suku sai talvisodassa näkyvän aseman, kun Matti Lampivuo valittiin Terijoen hallituksen Hyrsylän kyläkomitean johtajaksi. Hyrsylän mutka muodosti Suomen itsenäistymiseen saakka ”pienoistalousalueen”, jossa elämä oli ylirajaista: käytiin töissä Venäjän puolella, kirkollinen elämä oli yhteistä rajantakaisten venäläisten kylien kanssa, aviopuolisoita haettiin Venäjän puolen rajakylistä tai avioiduttiin niihin. Rajakarjalainen rahvas eli kaskeamalla, tukkien uitolla, hiilen poltolla, rautamalmin rahtaamisella Pietariin ja Petroskoihin ja muilla sivuansioilla. Talousmuoto ylläpiti suurperheasumista ja työnjakoa, jossa naiset tekivät kotitalouden työt ja miehet erilaisia sivuansioita yleensä Venäjän puolella.

Rajan sulkeutuminen kesällä 1918 lopetti Hyrsylän mutkalle ominaisen elämäntavan. Heimosota- sekä Neuvosto-Venäjän sisällissotavuodet 1918-1922 merkitsivät asukkaille monia kriisejä, kuten bolshevikkien ryöstöretkiä ja pakolaisten tuloa kyliin. Vakoilutoiminta, salakuljetus, rajaloikkarit ja kyläläisten sieppaukset estivät rajalla asuneiden paluun rauhanomaiseen elämään 1930-luvun alkupuolelle saakka. Hyrsylän kylää alettiin kutsua ”Suomen Ukrainaksi” 1930-luvun jälkipuoliskolla, kun kylän laajat suoalueet saatiin viljelykseen. Viljaa ja heinää alettiin viedä muualle Karjalaan. Vuonna 1937 Ignoilan Suojoen Jukakoskeen rakennettu suuri vesivoimala oli toinen esimerkki nykyajan tulosta alueelle. Kaikki muuttui kuitenkin 30. marraskuuta 1939. Talvisota oli Hyrsylän mutkan asukkaille erityisen vaikeaa aikaa. Yli 900 asukasta jäi puna-armeijan vangiksi. Väestö menetti kotinsa ja omaisuutensa, ja vaikka osa pakolaisista palasi kotiseudulleen jatkosodan aikana, kertaalleen jo luovutetusta alueesta jouduttiin luopumaan uudestaan.

Miten Lampivuon suku selvisi evakkovaiheista, miten heistä tuli juukalaisia ja valtimolaisia ja miten asutustiloilta kuljettiin nykyisyyteen? Kirjassa asutustiloilla syntyneet Matti Lampivuon jälkeläiset kertovat henkilökohtaisesti, mikä on ollut asutustilalla asumisen ja mummolan merkitys kasvuikäiskokemuksena.