Suomen ammatinvalinnanohjaus on alkuvaiheestaan lähtien ollut Yhdysvalloissa kehitetyn toimintamallin uskollisimpia seuraajia. Ammatinvalinnanohjaus syntyi 1900-luvun alkuvuosina Yhdysvalloissa, jossa vallitsi teollinen vallankumous ja sen myötä yhteiskunnallinen murros. Sen seurauksena syntyi uusia toimialoja ja ammatteja. Nopea muutos aiheutti myös tiedon puutetta ja kyvyttömyyttä tarttua syntyviin tilaisuuksiin. Apua valinnan vaikeuksiin tarjosi uudenlainen palvelu, ammatinvalinnan ohjaus, joka perustui soveltavaa psykologiaan. Suomessa ohjaustoiminta on alusta alkaen kehittynyt psykologian sovellusalueeksi, joka on edistänyt testipsykologiaa, suomalaista testivarantoa, tilastollista käsittelytaitoa sekä persoonallisuuden kokonaisrakennetta koskevaa ajattelua. 1950-luvulla lähes kaikki tulevat psykologian professorit työskentelivät Helsingin kaupungin ammatinvalinnanohjauksessa. Nykyään Suomen ammatinvalinnanohjaus kuuluu Euroopan kehittyneimpiin. Työmarkkinaneuvos, emeritus Antti Tapaninen on koonnut ammatinvalinnanohjauksen satavuotisen historian sirpaleista kokonaiskuvan, josta selviää ohjaustoiminnan alkuvaiheet ja sen tärkeimmät taitekohdat. Ammatinvalinnanohjaus elää eri hallinnonalojen rajapinnassa: se liittyy sekä työvoima-, koulutus- että sosiaalipolitiikkaan. Koulutuksensa keskeyttäneet nuoret, pitkäaikaistyöttömät ja uutta ammattia etsivät aikuiset haastavat 2000-luvun ohjaustyön ammattilaisia. Onnistuneella ammatinvalinnalla on yksilön hyvinvoinnin lisäksi kansantaloudellista merkitystä.