475-sivuinen värikäs historiikki on kunnianosoitus talolle, joka valmistumisestaan lähtien on tarjonnut suojaisan kodin niin kulttuurille kuin ihmisille kulttuurin takana. Kirja muodostuu suurelta osin haastatteluista ja haastateltavien tarinat maalaavatkin elävän kuvan siitä, kuinka tämä 1911 valmistunut talo on säilynyt elinvoimaisena luovuuden ja vapauden linnakkeena yli sadan vuoden ajan.

Kuuluisin Loviisankadun tiloista on eittämättä Torvi, tuo hämyinen klubi jota legendaariseksikin väitetään. Vuosisadan alussa Loviisankatu 8 tunnettiin kuitenkin ensisijaisesti juhlasalistaan, joka oli ensimmäinen laatuaan Lahdessa ja toimi mm. Lahden kaupunginteatterin ja kaupunginorkesterin kotina. Nykyään sali tunnetaan nimellä Pikkuteatteri. Teatteriravintolana alkunsa saanut, vuodesta 1957 lähtien Tirra-nimellä tunnettu ravintola taasen muistetaan pitkistä lounaista, strippareista ja Irwinistä, jolla oli vakinainen kiinnitys ravintolaan vuosikausien ajan.

Kirjaa lukiessaan saa hyvän kuvan Loviisankatu 8:n merkityksestä niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. Selväksi käy myös se, että sadan vuoden aikana talossa olleiden tapahtumien ja niissä käyneiden ihmisten kirjo on suorastaan häkellyttävä.

Leijonan osan kirjasta kirjoitti tekemiensä haastattelujen ja tutkimusten pohjalta lahtelainen toimittaja Tapani Ripatti, joka luonnehtii urakkaa seuraavasti: Tämä kirja on tammikuussa 2016 alkanut tutkimusmatka lahtelaisen kaupunkikulttuurin syntyyn, sen muuntumiseen, sen luomiin uusiin versoihin ja yhä jatkuvaan, jopa vallankumoukselliseen luomisvoimaan – sekä tietenkin ihmisiin, jotka ovat olleet näissä muutoksissa subjekteja, objekteja tai vain passiivisia sivustakatsojia. Kirja on myös oiva todiste siitä, että todellista historiaa luovat tavalliset kaduntallaajat, eivät kukkoilevat alfaurokset.

Tämän kirjan kuvat puhuvat ja sen teksteissä voi kuulla ympäröivät äänet. Tässä kirjassa ei ole alkua eikä loppua, Tämä kirja on eilen, nyt ja huomenna. Siihen on helppo hypätä, koska siinä ei ole reunoja.