1960-luvun alun pohjoinen työläiskaupunki nuoren miehen kokemuksena.

Kevät 1963. Ramin lukuvuosi on loppunut ja on aika etsiä työtä ja sen tuomaa rahaa, jota ilman nuori ei voi kesäänsä viettää. Rami lähtee pohjoisen paperikaupunkiin, tuttujen luo vuokralaiseksi ja yrittää etsiä sopivaa palkkatyötä, jota isossa kaupungissa on aina tarjolla.

Tehtaalta töitä ei löydy mutta yhtiön lautatarhalla on vapaana templarin paikka. Lastaajat ovat värikästä väkeä: on Rauma, kookas ja pahalta kuulostava mestari, jonka sisimmässä sykkii lämmin sydän. On Elsa, Rumaksi Elsaksikin haukuttu, mikä ei lainkaan vastaa naisen todellista olemusta. Lastaajina Nykänen, Piri, Matinheikki ja Peter Gold, joka on brittiläiseltä isältään saanut käskyn tutustua puutavara-alaan sen alkujuurilta asti.

Työ lautatarhalla loppuu kuitenkin pian. Vuokraisäntä Arvonkin ollessa työttömänä alkaa Sylvi patistella miestään työnvälitykseen. Arvo ei pääse kuitenkaan Osuuskaupan ravintolaa, Rytiryyppyä kauemmaksi. Sieltä löytyy onneksi Korva, virkaheitto kunnanmestari, joka tekee pieniä urakoita palkaten miehiä, joille Rakennusliiton kirjapalkat eivät ole jumalansanaa. Korva palkkaa Arvon; töitä saa myös Rami ja suuntana on Ajoksen öljysataman rakennustyömaa. Jos lautatarhalla on suuria persoonia, niin täällä niitä on vielä enemmän. On pahasuinen rapulahikeä vuotava Röpelömäki, Hulkko, aito kaupunginsälli ja Lauhkee Elma, miehen voimat mutta naisen luonnon omistava amatsoni.

Ramin asunto on pieni koppero, jonka oven alta pilkistää aamuisin aurinko ilmoittaen ylösnoususta, ”Nousevan auringon talon” asujamisto on sekin kirjavaa: Lispe joppaa, poikansa Allu on seksuaalista idenntiteettiä haeskeleva nuorimies, vähän isompaa. Pihaa hallitsee Vartiainen, sodat ja merenkäynnit kokenut elämänfilosofi, joka kaartelematta ilmaisee mielipiteensä kenestäkään välittämättä. Rytmin huonosti ääntä eristävään taloon antavat Sotikoffit, Lapista tullut nuoripari, joka öisin ilahduttaa talon väkeä kiihkeän rakkauselämän koko äänimaailmalla.

Ramin kesä olisi pelkkää työtä, lueskelua ja nukkumista, mutta kioskilla hän tapaa Marken, ujon ja varautuneen teinitytön, joka isänsä kuoltua potee yksinäisyyttä ja vieraantuneisuutta.
Syksy koittaa ja Ramin on palattava kouluunsa. Pieni muisto kesästä jää: lakastunut kullero, jonka Marke prässäsi ja jonka Rami ihan velvollisuuden tunnosta liitti ylimääräisenä kasvioonsa.