VTL Tanja Tanayaman kansantaloustieteen alaan kuuluva väitöskirja ”Allocation and effects of R&D subsidies: Selection, screening, and strategic behavior” tarkastetaan Helsingin kauppakorkeakoulussa (HSE) 20.8.2007. Vastaväittäjänä toimii professori John Van Reenen (London School of Economics) ja kustoksena professori Pekka Ilmakunnas (HSE). Tanja Tanayama tarkastelee väitöskirjassaan julkisten tutkimus- ja tuotekehitystukien (T&K-tukien) allokaatioon liittyviä kysymyksiä. Yrityksille jaettavat T&K-tuet ovat yksi keskeinen innovaatio- ja teknologiapolitiikan instrumentti, jolla pyritään vaikuttamaan yritysten T&K-toimintaan. Yritysten innovaatiotoiminnan merkityksen kasvaessa myös T&K-tuet ja niiden vaikuttavuus ovat viime vuosina olleet erityisen mielenkiinnon kohteena. Tukien allokaatioon liittyvät kysymykset ovat kuitenkin jääneet vähälle huomiolle. Politiikkainstrumentin toimivuutta arvioitaessa ja vaikuttavuustuloksia tulkitessa on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää ymmärtää, kuinka valikoitumisprosessi toimii – kuka tukia lopulta saa ja miksi. Sekä yritysten että julkisen sektorin päätökset vaikuttavat tukien allokaatioon: yritykset päättävät, hakeako tukea ja julkinen sektori päättää, antaako sitä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että jo hakuvaiheessa tapahtuu merkittävää valikoitumista ja toisinaan hakemisen vaihtoehtoiskustannukset voivat olla varsin suuria. Tulosten mukaan niin yritysten kuin julkisen sektorin odottamat tuotot T&K-toiminnasta ovat suuria. Lisäksi näyttäisi, että yritykset eivät hae tukea kaikkein tuottoisimmille projekteille. Tukien keskeinen kohderyhmä, innovatiiviset kansainvälisesti orientoituneet yritykset, tuntuvat olevan tietoisia tukiohjelmasta ja erityisesti elinkaarensa alkuvaiheessa olevat yritykset pitävät sitä houkuttelevana. Sen sijaan tulokset nostavat esiin kysymyksen, tavoittaako tukiohjelma olemassa olevat yritykset, joissa T&K-toiminta on ollut taka-alalla. Tulosten mukaan julkinen sektori jakaa tukia pääsääntöisesti tukiohjelman linjausten mukaisesti. Erityisesti projektin teknologinen sisältö ja projektiin liittyvä yhteistyö näyttävät painavan julkisen sektorin päätöksenteossa. Lisäksi rahoituspainotusten mukaisesti pienten ja keskisuurten yritysten on suuria yrityksiä helpompaa saada hyväksytty tukipäätös, mutta tuen suuruuteen yrityksen koko ei näyttäisi vaikuttavan. Rahoituslinjausten mukaan rahoitus pyritään kohdistamaan erityisesti sellaisiin projekteihin, joihin liittyy korkea teknologinen ja kaupallinen riski. Tutkimustulosten mukaan tämä näyttäisi toteutuvan teknologisen sisällön, muttei kaupallisen riskin osalta. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan T&K-tukien kykyä ratkaista rahoituksen saantiin liittyviä ongelmia. Peliteoreettisen analyysin tulokset nostavat esiin julkisen sektorin projektiarvioinnin roolin em. ongelmien lievittäjänä. Markkinaehtoisten rahoittajien on vaikea arvioida T&K-projektien todellista arvoa, mikä vaikeuttaa rahoituksen saantia kannattavillekin T&K-projekteille. Tutkimuksen mukaan hyväksytty tukipäätös voi toimia ikään kuin laatuleimana, joka kertoo markkinaehtoisille rahoittajille projektin laadusta. Keskitetty julkinen (tai yksityinen) ”arviointitoimisto” voisi näin ollen olla yksi ratkaisu T&K-toiminnan rahoittamiseen liittyvien ongelmien lieventämiseksi. Tutkimuksen empiirisissä osissa on käytetty Tekesin projektiaineistoa, joka kattaa Tekesiin ajanjaksolla 1.1.2000–30.6.2002 saapuneet yrityshakemukset sekä Asiakastieto Oy:n yritysaineistoa.