Mestarikansanlaulaja Erkki Rankaviita (1927-2009) oli lämminhenkinen korpifilosofi ja yksi suomalaisen muistivaraisesti sukupolvelta toiselle välittyneen rekilauluperinteen viimeisistä taitajista. Hän lauloi ja esiintyi kotiseudullaan koko ikänsä, ja 80-luvulla hän nousi myös laajemman yleisön tietoisuuteen. Nykyään hänet tunnetaan yhtenä maamme rakastetuimista kansanmusiikkihahmoista. Rankaviidan laulut olivat hänen elämänsä mittaisia ja näköisiä. Hän lauloi nykypäivän ilmiöistä oivaltavalla tavalla, ja myös menneestä elämästä kertoessaan Rankaviidalla oli pilke silmäkulmassa. Laulut olivat harvoin perinteisiä balladeja tytöistä ja pojista, riiaamisesta tai epäonnisesta rakkaudesta. Rankaviidan laulut kertoivat degeneroituneesta lokista nakkikiskalla, kahdesta vanhasta variksesta aidalla, sahtimestarista, karvalakkisista flikoista, strasbourgilaisesta kottaraisesta, Tuonelan viikatemiehestä, alakuloisesta pässistä tai hauesta puussa. Erkki Rankaviidan laulut hymyilyttävät, yllättävät, ihmetyttävät ja riemastuttavat edelleen, vaikka Rankaviita itse ei enää ole niitä laulamassa ja sommittelemassa. Nyt niihin pääseee tutustumaan myös tämän Tuuli Talvitien kirjoittaman ja toimittaman kirjan muodossa, joka tarjoaa ensi kertaa syväluotaavan katsauksen Rankaviidan elämään ja laulujen sielunmaisemiin. Kirja kertoo Erkki Rankaviidan elämästä ja lauluista sekä sisältää laulujen nuotteja.