Tällä maratonilla ei ole maaliviivaa. Juostaan, kunnes kaadutaan. Muuten tämä on kuin maraton konsanaan. Nousuineen ja laskuineen. Uupumuksineen ja tunteineen, ettei enää jaksa. Eikä jaksakaan.

Ja mitä järkeä tässä juoksemisessa edes onkaan? Minne tämä johtaa?

Ei minnekään! Luovuttaa. Ja juuri silloin, kun on jo tyystin luovuttanut, kun on kaatumaisillaan polun varteen, juoksijan valtaa voimanpuuska, kuin ilmestys. Mistä se tulee, sitä ei voi tietää. Enää ei tunne edes omia askeleitaan. Enää ei juostakaan kuin maan kamaralla vaan taivaalla. Tämä tunne – taivas – kestää hetken. Sitten vain jatkaa juoksemistaan. On päästy Loputtomuuteen. Maalilla ei ole enää merkitystä. Se tulee aikanaan. Jokaiselle omallaan. Aika merkitään kirjaan. Milloin ja minkälainen? Sen murehtimisen on jo ehtinyt unohtaa.

Tõnu Õnnepalu (s. 13. syyskuuta 1962 Tallinna) on virolainen kirjailija, runoilija ja kääntäjä, joka on julkaissut teoksia myös salanimillä Emil Tode ja Anton Nigov. Õnnepalu opiskeli Tarton yliopistossa kasvitiedettä ja ekologiaa vuosina 1980-1985 ja työskenteli Hiidenmaalla Laukan koulussa biologian ja kemian opettajana vuodet 1985-1987. Hän julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa vuonna 1985 ja on sittemmin työskennellyt vapaana kirjailijana, kääntäjänä ja toimittajana (vuosina 1989-1990 Vikerkaar-lehdessä). Hän on kääntänyt viroksi muiden muassa Charles Baudelairen, Albert Camus'n, Allen Ginsbergin, François Mauriacin ja Marcel Proustin teoksia. Õnnepalu saavutti maailmanlaajuista kuuluisuutta vuonna 1993 esikoisromaanillaan Enkelten siemen (vir. Piiririik). Romaani käännettiin yli 20 kielelle. Erkki-Sven Tüürin kuoroteos Inquiétude du Fini perustuu Õnnepalun tekstiin.
Kirjokansi on julkaissut aiemmin Tõnun teokset Paratiisi, Vilsandin kesä, Lopetuksen enkeli, Valheiden katalogi ~ Englantilainen puutarha sekä Pariisi.