Tutkimuksessa tarkastellaan opettajien jaksamista jatkuvissa koulu-uudistuksissa. Tutkimus perustuu ala- ja yläasteen opettajien ja rehtoreiden omiin näkemyksiin ja kokemuksiin jaksamisestaan koulun kehittämisen kehässä. TUlosten perusteella vaikuttaa siltä, että opettajien voimavarat ovat pitkälti huvenneet suurissa valtakunnan tason massauudistuksissa, esim. opetussuunnitelma- ja arviointiuudistuksissa. Opettajien työmäärää on kasattu uudistuksilla entisten tehtävien päälle. Uudistukset ovat kestäneet vuosia eikä loppua näy. Resussointi ja ohjeistus on ollut valtakunnan tasolla lähes olematonta. Samaan aikaan opettajan työlle asetetut vaatimukset ovat kasvaneet. Virallisen tason koulunkehittämisdiskurssi tavoitteineen ja korulauseineen nujertaa opettajan. Olisiko koulun kehittämisessä syytä pitää koulun arkea analysoiva tauko? Tulisiko opettajan perustehtäviä palauttaa kunniaan ja antaa opettajalle aikaa omistautua opetukselle? Olisiko koulun kehtittämisestä vastavien syytä syvällisemmin paneutua muutoksen olemukseen? Voidaanko muutoksen paradoksi tavoittaa?