Tutkimuksessa analysoidaan ruotsalaisen Torgny Lindgrenin romaaneja Hummelhonung (1995), Pölsan (2002) ja Dorés bibel (2005). Romaaneja tarkastellaan triptyykkinä: kolmena toisistaan erillisenä teoksena, joita kuitenkin yhdistää toisiinsa samankaltaisten teemojen ja rakenteiden varioiminen. Tutkimuksessa eritellään sellaisia romaanien rakenteita, jotka tuottavat itsensätiedostavuutta. Toisaalta siinä osoitetaan, että tämä itsensätiedostavuus ei jää romaaneissa ainoastaan taiteen sisäiseksi itsereflektioksi, vaan sen kautta lähestytään kysymyksiä kertomusten merkityksestä inhimillisessä todellisuudessa sekä kertomusten ja elämän moniulotteisesta suhteesta toisiinsa. Tutkimuksessa osoitetaan, että kertomusten ja kirjoittamisen merkityksen pohdinta inhimillisessä todellisuudessa on triptyykin romaanit läpäisevä teema. Jokainen romaani lähestyy sitä kuitenkin hieman eri näkökulmasta.