Uni, muisti, maailmankaikkeus ja unohdus ovat olleet keskeisiä teemoja Pirjo Suvilehdon lyriikassa. Uudessa teoksessa runominä siirtyy dialogiin luonnon ja absoluutin kanssa. Teksti toimii usealla tasolla kuten ennenkin. Nyt musiikin elementit ovat korostuneet. Luonto ja absoluutti näyttäytyvät metaforien kautta. Teksti avautuu lukijalle muun muassa fragmentteina, lauluna ja rukouksena.