Raiskauksen tai muun seksuaalisuutta loukkaavan väkivallan uhreille ei ole Suomessa riittävästi palveluja eikä olemassa olevia palveluja ole useimmiten koordinoitu keskenään. Valtakunnallisista suosituksista huolimatta yhtenäinen hoitoketju uhrien auttamiseksi on luotu vain harvalla alueella. Palvelujen hajanaisuus lisää uhrin riskiä jäädä ilman apua ja aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia. Hoitoketjun avulla voidaan yhtenäistää hoitokäytäntöjä ja lisätä yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa sekä alueellisesti että maan kattavasti. Yhteistyö ammattilaisten kesken ja yhtenäiset työkäytännöt parantavat hoidon laatua, vapauttavat työntekijöiden resursseja hyvään hoitoon ja edistävät hoidon vaikuttavuutta. Alueellisen hoitoketjun luominen paljastaa myös mahdolliset puutteet palveluissa ja edesauttaa niiden kehittämistä. Väkivallan aiheuttaman psyykkisen stressin seurauksia voidaan lievittää kohtaamalla uhri sensitiivisesti, tarjoamalla psykososiaalista tukea ja järjestämällä uhrille tarpeenmukaisia palveluja . sekä vähentämällä sellaisten palvelujen käyttöä, jotka eivät vastaa uhrin avuntarpeeseen. Julkaisu soveltuu toimintaohjeeksi sosiaali- ja terveydenhuollon ja kolmannen sektorin toimijoille.