Kirjoittaminen ja luova työ yleensäkin on tiiviissä yhteydessä kehoon. Yhteys on ymmärretty eri kulttuureissa kautta maailman, mutta nykyisessä suorituskeskeisessä yhteiskunnassa se herkästi unohtuu tai katoaa. Seurauksena voi olla ”kirjallinen ramppikuume”, jota Berliinissä palkittu, urallaan koviakin kokenut elokuva- ja tv-käsikirjoittaja Sussu Laaksonen esseekokoelmassaan Vapaan kirjoittamisen anatomia ansiokkaasti ja omakohtaisesti kuvaa. Laaksonen toteaa yhdeksi juurisyyksi häpeän, jota elokuva- ja televisioalan kova kilpailu ja suuri näkyvyys helposti ruokkivat.

Kirjoittaja löysi työskentelyään vapauttaneen kehollisuuden vuosien kuluttua työskenneltyään Piilaakson kannustavassa ilmapiirissä, perehdyttyään erilaisiin somaattisiin tekniikoihin ja uusiin luovan kirjoittamisen näkökulmiin. Loistavalla tyylillä kirjoitetuissa esseissään Laaksonen yhdistää omakohtaiset kokemuksensa esimerkkeihin eri kulttuureista ja eri aikakausilta sekä kehollisen kirjoittamisen harjoitteisiin. Niissä käydään läpi eri kehonosien näkymistä tekstissä ja sen tekemisessä.

Kirjoittajan sanoin: ”teos ei tarjoa helppoja vastauksia hankaliin kysymyksiin, vaan tarjoutuu kumppaniksi monipuoliseen pohdiskeluun.”

Sussu Laaksonen (s. 1970) asuu, kirjoittaa ja opettaa nykyisin Amsterdamissa, mutta vierailee usein Suomessa muun muassa pitämässä kehollisen kirjoittamisen työpajoja.