Lapsiperheiden ja vanhemmuuden tukemiseen ja perhepalveluihin pureutuva tutkimus on yhteiskunnallisesti tärkeää ja ajankohtaista. Rautio tutki pikkulapsiperheille tarkoitettua ennaltaehkäisevää ja varhaista tukea tarjoavaa neuvolan perhetyötä. Aiheesta ei ole ennen tehty väitöskirjatutkimusta. Tutkimusta varten Rautio haastatteli neuvolan perhetyössä asiakkaana olleiden perheiden vanhempia, perhetyöntekijöitä ja neuvolan terveydenhoitajia. Lisäksi aineistona käytettiin perheammattilaisten päiväkirjoja.
Rautio oli kiinnostunut siitä, millaisia kokemuksia pikkulapsiperheiden vanhemmilla ja heidän kanssaan työskentelevillä neuvoloiden terveydenhoitajilla ja perhetyöntekijöillä oli neuvolan perhetyöstä varhaisena tukena ja yhteistyönä.
– Kokemusten lisäksi tarkastelin millaisia ristiriitoja, jännitteitä ja kulttuurisia odotuksia ilmiökenttään liittyy, ja miten käytännössä tehtävä työ ja perhetyötä koskeva kritiikki suhteutuvat toisiinsa, Rautio kertoo.
Toiminnasta hyötyä niin perheille kuin neuvolalle
Neuvolan rooli tukea tarjoavana tahona on merkittävä, sillä se tavoittaa lähes jokaisen suomalaisen lapsiperheen. Tutkimus osoittaa, että neuvolan perhetyö on vanhemmille tärkeä sosiaalisen tuen muoto. Vanhemmat arvostavat perhetyöntekijän heille antamaa aikaa, ammattitaitoa ja omakohtaista kokemusta vanhemmuudesta.
Rautio havaitsi, että vanhempien kokemukset ovat yksilöllisiä ja moninaisia. Samalla ne ovat kuitenkin myös tietyllä tapaa yhteisesti jaettuja ja heijastavat kulttuurisia merkitysjärjestelmiä ja ideaaleja esimerkiksi siitä, millaista on hyvä ja "normaali" vanhemmuus.
Perhetyöntekijän työn koettiin hyödyttävän myös neuvolan työtä. Se nähtiin lisäresurssina, jolla perheitä voitiin tukea ja auttaa neuvolaa pidemmälle. Perhetyössä mukana olo mahdollistaa ammattilaisille myös asiantuntijuuden jakamisen ja toisilta oppimisen.
Tukeen ja yhteistyöhön liittyy myös jännitteitä
Tutkimus osoittaa, että neuvolan perhetyö tarjoaa mahdollisuuksia ja hyötyjä. Samalla kuitenkin esiintyy jännitteitä. Tukeen voi liittyä kysymyksiä esimerkiksi puuttumisesta ja kontrollista. Työskentelyyn liitettyjen odotusten, käytäntöjen ja todellisuuden välillä saattoi myös olla eroavaisuuksia. Vanhemmista moni olisi esimerkiksi toivonut konkreettista apua, kuten kotipalvelua.
– Vanhemmille perhetyön asiakkuus ja tuki voi näyttäytyä myös kontrollointina tai vanhemmuuden kyseenalaistamisena eikä tukea välttämättä ole helppoa ottaa vastaan. Taustalla vaikuttavat vanhemmuuteen ja palveluihin liittyvät, sekä perheiden ulkopuoliset että vanhempien itsensä asettamat odotukset, Rautio toteaa.
Moniammatillinen yhteistyö ja kumppanuus eivät aina suju odotusten mukaisesti, eikä esimerkiksi varhainen tuki ja perhelähtöisyys työskentelyssä aina toteudu. Työn hektisyys, asiantuntijuuden jakaminen, oman jaksamisen rajat ja ammatilliset roolit sekä vastuut puhututtivat.
