Valtion maita käyttää Suomessa runsas 100 000 metsästäjää. Heistä vajaa puolet on ns. kuntalaisen oikeudella metsästäviä ja loput pääosin suomalaisia sekä jossain määrin myös ulkomaalaisia metsästäjiä. Perinteisen harrastustoiminnan rinnalle ovat viime vuosina nousseet myös metsästyksen matkailullinen ja kaupallinen näkökulma. Keskeinen kysymys onkin, miten suomalainen metsästyskulttuuri ja käytänteet vaikuttavat metsästysmatkailun toteuttamisen. Tähän liittyy myös monenlaisia ristiriitaisia odotuksia, koska sekä luonto- ja erämatkailuyrittäjillä, kuntalaisen oikeudella metsästävillä, valtionmaiden lupametsästäjillä sekä alueiden elinkeinojen kehityksestä vastaavilla tahoilla on osin toisistaan poikkeavia näkemyksiä riistaresurssista ja sen hyödyntämisestä. Erityisesti Metsähallitus metsästyksen järjestelyitä hallinnoivana viranomaisena on keskeisessä asemassa näihin odotuksiin vastattaessa. Tutkimuksessa on tehty perusselvitys niistä metsästyksen ja siihen perustuvan matkailun toimintamalleista, joita valtion mailla on tällä hetkellä käytössä. Raportissa keskitytään erityisesti tämänhetkisen toiminnan kestävyyteen niin sosiaaliselta, taloudelliselta, kuin ekologiseltakin kannalta tarkasteltuna. Lisäksi tuodaan esille metsästyksen ja metsästysmatkailun tulevaisuuden näkymiä, kuten väestökehityksen vaikutusta paikalliseen metsästyspaineeseen ja metsästysmatkailun aluetaloudellisia vaikutuksia. Tutkimushanke toteutettiin vuosien 2008 ja 2009 aikana ja se keskittyi paikallisten vapaan metsästysoikeuden alueelle, joka kattaa Lapin, Kainuun riistanhoitopiirit sekä osan Oulun riistanhoitopiirin alueesta.