Turvapaikanhakija saapuu Suomeen maitse, meritse tai ilmoitse. Hän etsiytyy poliisin luo ja ilmoittaa tarvitsevansa kansainvälistä suojelua. Poliisi kuulustelee hänet ja passittaa vastaanottokeskukseen. Myöhemmin hän tapaa maahanmuuttoviraston virkailijan turvapaikkapuhuttelussa, tai hänet käännytetään Suomesta nopeutetusti ilman harkintaa.

Vastaanottokeskus on välitila, jossa turvapaikanhakija on vailla kiinnekohtaa. Emme tunne hänen taustojaan, hän ei tunne maata, johon hän on saapunut aloittamaan uutta elämää, ei sen kieltä eikä sen kansalaiskeskusteluja. Millaista on elää maassa, jossa "pakolaisille maksetaan liikaa tukea", ja jossa "oman maan kansalaisista pitäisi ensin pitää huolta"?

Miten turvapaikanhakijoita käytännössä kohdellaan Suomessa? Olemme ottaneet asiasta selvää menemällä sinne, missä valtaosa Suomessa olevista turvapaikanhakijoista asuu ja odottaa, eli vastaanottokeskukseen.

Kuvaamme "Mäntylän" vastaanottokeskuksen arkipäivää. Millaista on turvapaikanhakijoiden elämä, entä heidän toiveensa, ilonsa ja ongelmansa? Mitkä ovat asukkaiden ja työntekijöiden käsitykset suomalaisesta yhteiskunnasta, sen säännöistä ja odotuksista, vastaanottokeskuksen toiminnasta, opinto- ja osallistumismahdollisuuksista sekä muista elämän edellytyksistä?

Kirjan taustatyö: Jaana Salo.

Juha Suoranta on Tampereen yliopiston aikuiskasvatuksen professori. Hän on aiemmin julkaissut suomeksi lähes 30 ja englanniksi 9 teosta mm. kasvatuksesta, ihmistieteiden metodologiasta ja mediakulttuurista. Suorannan keskustelua herättänyt Into-pamfletti Piilottajan päiväkirja ilmestyi 2010.