Tutkimuksessa selvitetään ydinjätteiden loppusijoittamisen sosiopoliittista kontekstia. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on käytetty systeemiteoriaa, jonka valossa aihetta on tarkasteltu. Olennaista siinä on eri osajärjestelmien väliset vuorovaikutussuhteet. Järjestelmään tulevia vaikutteita kutsutaan panoiksi, jotka se käsittelyprosessin aikana muuttaa tuotoksiksi ja tuottaa uusia vaikutuksia ympäristöön. Tutkimuksessa keskitytään kolmeen ongelma-alueeseen. Ensiksi kartoitetaan ydinjätekeskustelussa käytettyä argumentointia, jota analysoidaan diskursiivisen kommunikaation näkökulmasta. Argumentointi ydinjätekeskustelussa on samankaltaista kuin ydinenergiasta käydyssä keskustelussa. Tutkimuksessa on käytetty Sänkiahon ja Rantalan argumentointiluokitusta, jossa argumentit jaetaan kuuteen luokkaan. Argumentoinnissa on löydettävissä hegemonisia diskursseja ja strategioita, joita ydinjätehankkeen kannattajat käyttävät vastustajia enemmän.